tiistai 15. huhtikuuta 2014

(S)karpit letut

Tuli lettuhimo! Vehnäjauhot eivät oikeen vatsalleni sovi, joten aloin etsimään mantelijauhoista tehtyjen lettujen ohjetta. Mikään niistä ei oikeen mielyttänyt ja päätin tehdä oman reseptin. Riskihän siinä piili, enkä tiennyt pysyisivätkö letut edes kasassa. Hämmästys ja riemu olivat suuret ,kun ne onnistuivat täydellisesti. Ainoa puute oli voi ja jouduin paistamaan rypsiöljyllä. Mutta hyvä tuli!
Asun yksin, mutta se ei estä minua laittamasta itselleni aterioita ,tai herkkuja. Olenhan itselleni tärkeä! Tässä sitten resepti ja eikun lettukestit pitämään.
Sain tästä taikinasta 10 kämmenen kokoista lettua.

- 4 pientä munaa,tai 3 suurempaa
- n.desi maitoa, tai muuta nestettä, vaikkapa omenamehua.
- 1 dl mantelijauhoa
- 1 rkl psyllium jauhoa  http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyllium
- 1/2 tl suolaa
- 1-2 tl makeutusta, vaikka steviaa. Itse riehakkaasti laitoin vaniljasokeria.
Vatkaa ensin munat ja lisää sitten mukaan neste ja perään kuivat aineet. Anna turvota hetki.
Paista kämmenenkokoisia lettuja keskikuumalla pannulla. (letut palavat helposti.)
Nämä letut ovat hieman normaaleja paksumpi, koska taikina turpoaa pannulla, joten älä laita liikaa taikinaa kerralla. Kokeile mikä on sopiva määrä. Liian suuria lettuja on myös vaikea kääntää, vaikka ne pysyvätkin kasassa hyvin.

Letut nautin raaka"hillon" kanssa, eli soseutettuja vadelmia stevialla makeutettuna. Kermavaahto ei olisi ollut pahitteeksi sekään.
Maukkaita lettukestejä teille toivottaa : Lettu Lasanen

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Hamsterin kaapin uumen

Olen ollut hamsteri jo lukemattomia vuosia. Silloin kun rahaa on, hamstraan kaappeihin kuivamuonaa, säilykkeitä ja tarjouslihaa. Myös pakastan, säilön ja kuivaan. Pahanpäivän varalle ja että sitten olisi, kun tarvitaan. Eräs talonvahti kerran sanoi, että ei koskaan ole nähnyt moista muonavarastoa missään taloudessa. Noh, hyvin harvoin mitään menee hukkaan, vaikka joskus joku tuote saattaa vanheta huomaamatta. On katsokaas niin, että pahoja päiviä tulee ja silloin pitää olla varautunut.
Tänään kävi näin: Lähdin sateessa taivaltamaan kauppaan ostaakseni kananmunia. Karppiletut kiiluivat silmissäni ja vesi oli jo kielellä. Perille päästyäni havaitsin, että kortti oli kotona ja lompakossa oli käteistä 1 euro ja 75 centtiä. Munat maksoivat 1,95 euroa. Harmitti, mutta en hätääntynyt. Ostin sen sijaan valkosipulia ja riensin kotiin. Suunnitelman muutos sai aikaan lämpimän kikherne/quinoa salaatin ja jälkkäriksi popkorneja. Hamsteriudesta oli taas hyötyä ja kaappien uumenistä löytyi vaikka mitä. Ja oli kuulkaa hauskaa perjantai illan puuhaa koota tätä salaattipalapeliä. Maukasta oli ja näistä aineksista se syntyi:
(määrät ovat viittaa antavia, koska en tarkkaan mitannut mitään)

- Quinoaa keitettynä(kuivana n.1dl)
- N.400gr keitettyjä kikherneitä(kiehautin ne lämpimiksi)
- 2 porkkanaa karkeaksi raastettuna
- 4 kevätsipulia silputtuna
- purkillinen latva-artisokkaa neljään osaan leikattuna
- puoli purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja suikaloituna
- reipas ruokalusikallinen kapriksia hiukan murskattuina
- 2 pientä valkosipulinkynttä murskattuna, tai yksi iso
- kourallinen persiljaa karkeasti silputtuna
- hyvää neitsyt oliiviöljyä reilu luraus
- omenaviinietikkaa luraus
- savustettua paprikajauhetta 1tl (voit laittaa tavallistakin ja jopa hitusen chilijauhetta)
- reippaasti mustaapippuria myllystä
- hyppysellinen sormisuolaa murskattuna(tai maun mukaan)

-sekoita keskenään kaikki ainekset, kun quinoa ja kikherneet ovat viel lämpimiä.
-tarjoile haaleana
 


Nyt on hamsterilla myös massu pullollaan, eikä vaan posket! Ihanaa viikonloppua teille toivottaa:
Tyytyväinen hamsteri Minna! :)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Uusi alku

Viimeisimmästä blogikirjoituksestani on noin vuosi aikaa. Moni asia on kohdallani muuttunut sillä välin. Olen monessa suhteessa uuden edessä ja halu jakaa kanssanne on palannut takaisin. Viimeisin uusi asia on koti. Vieläkin seikkailen muuttolaatikoiden seassa, mutta pikkuhiljaa tavarat alkavat löytää paikkojansa ja niin myös minä. Ensimmäinen aamu oli jännittävä ja samalla pelottava. Onnistuin illalla kuitenkin valmistelemaan paikkoja sen verran ,että herääminen oli miellyttävää ja kahvi maistui.
Keittiö on lähes järjestyksessä ja muutama ateriakin valmistettu, joten pian saatte taas "maistiaisia".
Edessä on monenlaisia ruokaseikkailuja: pääsiäinen, vappu, tupaantuliaiset ja ravintolapäivä. Pysykää linjoilla!
Muuton jälkeinen aamu oli aurinkoinen!

Kaunista kevättä teille toivoo Minna kevättä rinnassa!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Perinne pitää

En vietä pääsiäistä uskonnollisessa mielessä, mutta joka pääsiäis-sunnuntaina järjestän ystävilleni illallisen. Tilan puutteen vuoksi meitä oli pöydässä vain 4 tällä kertaa.  Ruokaa, viiniä ja pelejä aamu neljään. Juhla keväälle ja ystävyydelle! Ruokalista oli tämänlainen: Kermainen suppilovahverokeitto, sherryllä ja rakuunalla maustettuna, karitsan paahtopaistit, peruna-porkkana-fetamuussi (ohje lopussa), keitetyt punajuuret voin kanssa, marinoitu punasipuli ja jälkiruoaksi rahka-aprikoositorttu. Ruoka oli maukasta, sitä oli tarpeeksi ja kaikki olivat tyytyväisiä!


Karitsan paahtopaistit lämpenemässä ja kokin virvoikejuoma lasissa!
Annos ei ole liian suuri, vaan lautanen liian pieni! ;)
Rahka-aprikoositorttu


!

Peruna-porkkana-fetamuussiin laitoin vielä reippaasti voita ja kermaa, kuivattua minttua ja kaksi kynttä valkosipulia puristettuna. Älyttömän hyvää!(Ja raskasta :D)

Ihanaa kevättä teille toivottaa Porvoon pääsiäisnoita Minna.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Moussakan kevätpuku

Tänä vuonna kevään odotus on ollut todella tuskallista ja tuntuu, että mitään vihreää ei koskaan tule kasvamaan, ei koskaaaaaaan! No, mieli on jo keväinen ja hakeutuu kaikkeen vihreään. Siitäpä syystä tein tällä kertaa moussakan kesäkurpitsasta, enkä munakoisosta, niinkuin yleensä. Tavallisesti moussakassa ei juuri mausteita käytetä, mutta minä lisään jauhelihakastikkeeseen valkosipulia, kanelia, paprikaa, yrttejä ja hitusen chiliä. Pientä Suomalaista vivahdetta antaa se, että käytän juustona emmentalia, jota bechamelin lisäksi laitan kerrosten väliin myös. Asuin aikoinaan 4 vuotta Kreikassa ja versioni tästä hyvin perinteisestä ruoasta meni hyvin läpi sielläkin.


Tämän ihanan siivilän ostin Itäkeskuksen Turkkilaisesta Alanya marketista. Alle 8e.



Valmis! :)


Blogikirjoituksia on syntynyt aika harvakseltaa, mutta tulossa on kuitenkin monenmoista kivaa, mistä teille kirjoittaa. Kasvimaan suunnittelu on jo pitkällä, on tulossa kirpputoritapahtuma ja ravintolapäiväkin. Joten pysykää kuulolla! Mukavia keikkoja myös tiedossa keväälle ja kesälle. Tässä muutama kuva viimeviikon blues keikalta Tampereelta!
May the blues be with you!





Kevät terveisin Minna alias Minnie May! Puss puss!


Malja keväälle!


torstai 15. marraskuuta 2012

Hei paprika, leiki mun kanssa!

Minä pidän kovin ruokakaupassa oleilusta ja vaikka tarkoitus ei olisikaan mitään ylimääräistä ostaa, silti mukaan tarttuu kaikenlaista kivaa. Näihin impulsiivisiin ostoksiin vaikuttaa moni asia. Paljous alennukset ja tarjoukset päälimmäisinä. Yleensä pääsääntönäni on, että en osta lihaa ,tai vihanneksia, joiden kilohinta ylittää 10 euroa. Siitä syystä improvisoin keittiössä päivittäin, koettaen saada kasaan päivällisen näistä hankkimistani tuotteista. Välillä hyvinkin haastavaa, mutta leikkisää ja innostavaa. Tottakai kaapeista löytyy vaikka mitä kuivaa ja purkitettua, sekä pakastimen anti siihen päälle. Hyvin harvoin ostan tuotteet jotain tiettyä reseptiä silmällä nähden. Ostan jotain ja sitten jos oma mielikuvitus ei riitä, selaan keittokirjoja, lehtiä tai nettiä inspiraation toivossa. Sipulia, valkosipulia, inkivääriä, kananmunia ja sitruunamehua on aina jääkaapissa.. Kuivakaapin sisältö on ylitsepursuava linsseistä, pavuista, pastasta, ryyneistä sun sellaisesta. Mausteita varmasti enemmän, kuin yhdessäkään ravintolassa. Milloinkaan ei tule hätä käteen, etteikö saisi nälkäiselle ateriaa kasaan. Näin minä haluan elää ja kiireisenäkään päivänä, vaikka kauppareissu jäisikin väliin, saan ruokittua perheen.
Tästä "hamstraamisesta" huolimatta olen säästäväinen ja ruoan pois heittäminen on todella tuskallinen jo ajatuksenakin. Yritän aina jatkojalostaa, pakastaa tai muuten säilöä ylimääräisen ruoan. Ja onhan se hyvä syy kutsua naapuri vaikka kylään, jos ruokaa on "liikaa". Myös liian kalliin ruoan ostaminen on tuhlausta minun silmissäni. Halvallakin saa erittäin hyvää ruokaa.
Tämän päivän palapeli oli seuraavanlainen: Broilerin rintafileitä, 6 punaista suippopaprikaa, smetanaa ja rosamunda perunoita. Valkosipulia oli runsaasti vielä jäljellä ,joten päädyin seuraavaan ateriakokonaisuuteen:
Broilerin rintaa raakapaistettujen yrttiperunoiden ja paahdetun  paprika/valkosipuli kastikkeen kera.
Taikuri itsekkin hämmästyi temppuaan ja oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen. En aio erikseen laittaa koko aterian ohjetta, koska perunoiden ja broilerin ohjeet löydätte helposti mistä vaan, mutta kastikkeen ohjeen haluan kanssanne jakaa.

Paahdettu paprika/valkosipuli kastike


  • 6 punaista suippopaprikaa
  • kokonainen suuri valkosipuli kynnet eroteltuina, mutt kuorineen
  • n.1dl smetanaa(runsasrasvaista)
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl chilihiutaleita( Itse käytän Turkkilaista),tai maun mukaan.
Laita paprikat ja valkosipulin kynnet uunivuokaan ja paahda niitä grillivastuksen alla, kunnes paprikoiden pinta alkaa kuplia ja mustua. Käännä kerran, jotta kumatkin puolet paahtuvat.
Varaa kylmää vettä kulhoon ja laita valmiit paprikat jäähtymään veteen. näin myös kuoret irtoavat paprikasta helpommin. hiero kuori pois ja sisältä siemenet.Valkosipulit siirrä jäähtymään lautaselle.
Leikkaa paprikat pieniksi palasiksi ja laita kattilaan. Kuori valkosipulit ja pistä myös kattilaan.
pieni liraus oliiviöljyä ei ole haitaksi ja sauvasekoittimella sileäksi.
Lisää smetana, suola ja chili ja kuumenna kiehuvaksi, mutta älä keitä.

En suosittele tavallisten paprikoiden käyttämistä tässä ohjeessa. Smetanan voit vaihtaa ranskankermaan jos haluat. Valkosipulin on oltava kookaskyntinen jotta se ei palaisi ja/tai kuivuisi kokoon. Jos selkeästi näyttää siltä, että valkosipuli alkaa palamaan ,ota se uunista ennen paprikaa.

Vanha sanonta kuuluu, että ruoalla ei saa leikkiä, mutta kyllä saa, jos itse aikoo syödä sen!

Ja onnea ja iloa teille tutkimusmatkoihin ruokakauppaa ja kaappien kätköihin toivoo Minna





tiistai 13. marraskuuta 2012

Muutoksia ja juonia

Blogin kirjoitus loppui hetkeksi, kun eteen tuli muutto, työmatka ja työttömän arjen järjestely. Mikään näistä ei kommelluksitta onnistunut. Muuttoauto hajosi, tietokone hajosi, työmatka alkoi ja loppui pieneen katastrofiin ja lukuisia eriskumallisuuksia putkahteli tuontuosta eteen. Ruoan laitto ja syöminen tapahtui pakon sanelemana, jos ollenkaan. Karjalanpiirakoita, pizzaa, omenaviinereitä ja vatsanpuruja! Kiireisenäkin kannattaisi oman hyvinvointina vuoksi keskittyä edes yhteen hyvään ateriaan päivässä. Ei stressi siitä vähene, että syö huonosti. Muutaman uuden reseptin, tai vanhasta mukaillun sain kuitenkin valmistettua kaikesta huolimatta viimeviikolla. Ujutan ne blogiin, kun sopiva aihe tulee vastaan.
Yksi lähipäivinä askarruttanut asia on se, että kuinka saisin 7 vuotiaan syömään vihanneksia enemmän. Yksi onnistumisen hetki ainakin tuli, kun lapsi luuli syövänsä uunilohen kanssa perunamuusia, joka kuitenkin oli kukkakaalipyrettä. Osu ja uppos! Jos teillä on hyviä vinkkejä samasta ongelmasta, niin kommentoikaa ja jakakaa kokemuksianne blogin perään.
Kukkakaalipyre on todella maukasta ja sopii karppaajankin ruokavalioon. Tässä tämä minun versioni!


  • Keitä suurehko kukkakaali palasina kiehuvassa, kevyesti suolatussa vedessä n. 10-15 min, kunnes se on kypsää, muttei kuitenkaan löysää ja muhjuista.
  • Valuta kukkakaali hyvin ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.
  • Sekoita joukkoon loraus kermaa ja n.100g grana padano juustoa raastettuna.
  • Lopusi vastarouhittua mustapippuria ja suolan tarkistus. 
  • Jos pyre on liian paksua, lisää hiukan kermaa tai jos liian löysää, lisää hiukan juustoa.
  • Jos olet valkosipulin ystävä, purista sekaan 1 kynsi samalla kun lisäät kerman ja juuston.
Tämä herkku sopii melkeenpä minkä tahansa kanssa ja olo on niin paljon kevyempi aterian jälkeen, kuin perunamuusiähkyssä.

Valitettavasti kuvien siirtäminen blogiin on tällä hetkellä hyvin vaivalloista tietokoneen hajottua, mutta pian niitäkin tänne ilmestyy. Edessä on myös matka Roomaan, jonka kulinaarisista edesottamuksista raportoin teille sitten tuonnempana täällä!

Ihanaa tiistai-iltaa teille toivottaen kukkakaalinpää-Lasanen!