Hei paprika, leiki mun kanssa!

Minä pidän kovin ruokakaupassa oleilusta ja vaikka tarkoitus ei olisikaan mitään ylimääräistä ostaa, silti mukaan tarttuu kaikenlaista kivaa. Näihin impulsiivisiin ostoksiin vaikuttaa moni asia. Paljous alennukset ja tarjoukset päälimmäisinä. Yleensä pääsääntönäni on, että en osta lihaa ,tai vihanneksia, joiden kilohinta ylittää 10 euroa. Siitä syystä improvisoin keittiössä päivittäin, koettaen saada kasaan päivällisen näistä hankkimistani tuotteista. Välillä hyvinkin haastavaa, mutta leikkisää ja innostavaa. Tottakai kaapeista löytyy vaikka mitä kuivaa ja purkitettua, sekä pakastimen anti siihen päälle. Hyvin harvoin ostan tuotteet jotain tiettyä reseptiä silmällä nähden. Ostan jotain ja sitten jos oma mielikuvitus ei riitä, selaan keittokirjoja, lehtiä tai nettiä inspiraation toivossa. Sipulia, valkosipulia, inkivääriä, kananmunia ja sitruunamehua on aina jääkaapissa.. Kuivakaapin sisältö on ylitsepursuava linsseistä, pavuista, pastasta, ryyneistä sun sellaisesta. Mausteita varmasti enemmän, kuin yhdessäkään ravintolassa. Milloinkaan ei tule hätä käteen, etteikö saisi nälkäiselle ateriaa kasaan. Näin minä haluan elää ja kiireisenäkään päivänä, vaikka kauppareissu jäisikin väliin, saan ruokittua perheen.
Tästä "hamstraamisesta" huolimatta olen säästäväinen ja ruoan pois heittäminen on todella tuskallinen jo ajatuksenakin. Yritän aina jatkojalostaa, pakastaa tai muuten säilöä ylimääräisen ruoan. Ja onhan se hyvä syy kutsua naapuri vaikka kylään, jos ruokaa on "liikaa". Myös liian kalliin ruoan ostaminen on tuhlausta minun silmissäni. Halvallakin saa erittäin hyvää ruokaa.
Tämän päivän palapeli oli seuraavanlainen: Broilerin rintafileitä, 6 punaista suippopaprikaa, smetanaa ja rosamunda perunoita. Valkosipulia oli runsaasti vielä jäljellä ,joten päädyin seuraavaan ateriakokonaisuuteen:
Broilerin rintaa raakapaistettujen yrttiperunoiden ja paahdetun  paprika/valkosipuli kastikkeen kera.
Taikuri itsekkin hämmästyi temppuaan ja oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen. En aio erikseen laittaa koko aterian ohjetta, koska perunoiden ja broilerin ohjeet löydätte helposti mistä vaan, mutta kastikkeen ohjeen haluan kanssanne jakaa.

Paahdettu paprika/valkosipuli kastike

• 6 punaista suippopaprikaa
• kokonainen suuri valkosipuli kynnet eroteltuina, mutt kuorineen
• n.1dl smetanaa(runsasrasvaista)
• 1 tl suolaa
• 1 tl chilihiutaleita( Itse käytän Turkkilaista),tai maun mukaan.

Laita paprikat ja valkosipulin kynnet uunivuokaan ja paahda niitä grillivastuksen alla, kunnes paprikoiden pinta alkaa kuplia ja mustua. Käännä kerran, jotta kumatkin puolet paahtuvat.
Varaa kylmää vettä kulhoon ja laita valmiit paprikat jäähtymään veteen. näin myös kuoret irtoavat paprikasta helpommin. hiero kuori pois ja sisältä siemenet.Valkosipulit siirrä jäähtymään lautaselle.
Leikkaa paprikat pieniksi palasiksi ja laita kattilaan. Kuori valkosipulit ja pistä myös kattilaan.
pieni liraus oliiviöljyä ei ole haitaksi ja sauvasekoittimella sileäksi.
Lisää smetana, suola ja chili ja kuumenna kiehuvaksi, mutta älä keitä.

En suosittele tavallisten paprikoiden käyttämistä tässä ohjeessa. Smetanan voit vaihtaa ranskankermaan jos haluat. Valkosipulin on oltava kookaskyntinen jotta se ei palaisi ja/tai kuivuisi kokoon. Jos selkeästi näyttää siltä, että valkosipuli alkaa palamaan ,ota se uunista ennen paprikaa.

Vanha sanonta kuuluu, että ruoalla ei saa leikkiä, mutta kyllä saa, jos itse aikoo syödä sen!

Ja onnea ja iloa teille tutkimusmatkoihin ruokakauppaa ja kaappien kätköihin toivoo Minna

Muutoksia ja juonia

Blogin kirjoitus loppui hetkeksi, kun eteen tuli muutto, työmatka ja työttömän arjen järjestely. Mikään näistä ei kommelluksitta onnistunut. Muuttoauto hajosi, tietokone hajosi, työmatka alkoi ja loppui pieneen katastrofiin ja lukuisia eriskumallisuuksia putkahteli tuontuosta eteen. Ruoan laitto ja syöminen tapahtui pakon sanelemana, jos ollenkaan. Karjalanpiirakoita, pizzaa, omenaviinereitä ja vatsanpuruja! Kiireisenäkin kannattaisi oman hyvinvointina vuoksi keskittyä edes yhteen hyvään ateriaan päivässä. Ei stressi siitä vähene, että syö huonosti. Muutaman uuden reseptin, tai vanhasta mukaillun sain kuitenkin valmistettua kaikesta huolimatta viimeviikolla. Ujutan ne blogiin, kun sopiva aihe tulee vastaan.
Yksi lähipäivinä askarruttanut asia on se, että kuinka saisin 7 vuotiaan syömään vihanneksia enemmän. Yksi onnistumisen hetki ainakin tuli, kun lapsi luuli syövänsä uunilohen kanssa perunamuusia, joka kuitenkin oli kukkakaalipyrettä. Osu ja uppos! Jos teillä on hyviä vinkkejä samasta ongelmasta, niin kommentoikaa ja jakakaa kokemuksianne blogin perään.
Kukkakaalipyre on todella maukasta ja sopii karppaajankin ruokavalioon. Tässä tämä minun versioni!

• Keitä suurehko kukkakaali palasina kiehuvassa, kevyesti suolatussa vedessä n. 10-15 min, kunnes se on kypsää, muttei kuitenkaan löysää ja muhjuista.
• Valuta kukkakaali hyvin ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.
• Sekoita joukkoon loraus kermaa ja n.100g grana padano juustoa raastettuna.
• Lopusi vastarouhittua mustapippuria ja suolan tarkistus. 
• Jos pyre on liian paksua, lisää hiukan kermaa tai jos liian löysää, lisää hiukan juustoa.
• Jos olet valkosipulin ystävä, purista sekaan 1 kynsi samalla kun lisäät kerman ja juuston.

Tämä herkku sopii melkeenpä minkä tahansa kanssa ja olo on niin paljon kevyempi aterian jälkeen, kuin perunamuusiähkyssä.

Valitettavasti kuvien siirtäminen blogiin on tällä hetkellä hyvin vaivalloista tietokoneen hajottua, mutta pian niitäkin tänne ilmestyy. Edessä on myös matka Roomaan, jonka kulinaarisista edesottamuksista raportoin teille sitten tuonnempana täällä!

Ihanaa tiistai-iltaa teille toivottaen kukkakaalinpää-Lasanen!

Papushow

Tänään oli pavunkeittopäivä! Hellalla porisi kolme suurta kattilaa höyryttäen asunnon ikkunat umpeen. Yhdessä kikherneitä, toisessa mustia papuja ja kolmannessa barbunia, eli ruskeita papuja. Liottuaan yön yli, pistin ne kiehumaan samaan aikaan aamukahvin kanssa.
Useasti kuulen, että joku ei jaksa keittää papujaan itse, mutta minä taas en jaksa maksaa tölkitetyistä pavuista, niiden kaupassa kustantamaa hintaa. Saan moninkertaisen määrän papuja samaan hintaan ostamalla ne etnisistä ruokakaupoista kuivina ja keittämällä itse. Yhdestä kilosta kuivaa saa 6x 400g. Tarkkailkaa kilohintoja! Omat kuivat papuni ja niintein myös linssini ostan joko Helsingin Itäkeskuksen Turkkilaisesta (Alanya, Puhoksen puolella), tai Hakaniemen kauppahallin takaa Intialaisesta kaupasta. Ensimmäisestä lähinnä pavut ja toisesta linssit.
Tämä papushow toistuu 2-3:n kuukauden välein ja aina on papuja pakkasessa. Tosin, koska keitän niitä aina kilotolkulla, tarvitsen suuren pakastimen.
Papumaniaksikin tätä voisi kutsua, mutta samanlainen suhde minulla on muihinkin ilmavaivoja aiheuttaviin ruoka-aineisiin: kaaliin, sipuliin, ruisleipään ja herneisiin nyt ainakin! Anteeksi ystävät...
Herkkävatsaisimmille vinkiksi, että keitinveteen lisätty peruna ja puolikas tomatti tekevät pavusta hieman siedettävämmän vatsalle ja persilja kuuluu helpottavan myös.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pavut tässä teknisempää tietoa pavuista
http://www.ekolo.fi/info/palkokasvit/28/ ja tässä muutamien ravintoarvoja ja käyttöohjeita.

Perjantaimarkkinat Turkin Antalyassa

Papuja omalta maalta

Minulla on suuri kasvimaa, missä tänäkin vuonna kasvoi sen seitsemää sorttia papuja. Sato oli runsas ja riitti niin pakastettavaksi, kuin ystävillekkin annettavaksi. Papuja voit kasvattaa vaikka parvekkeella.
Tämän päivän katastrofiksi voidaan laskea se, että tämä blogiteksti kuvineen ja linkkeineen on tehty kaksi kertaa. Onnistuin poistamaan alkuperäisen ja jouduin tekemään kaiken alusta uudestaa. Ehkä opin tästä jotain, tai sitten en! Tästä johtuen ja koska keittämäni pavut piti punnita ja pussitta ja muutakin menoa oli, jäi aikaa varsinaiseen ruoanvalmistukseen hyvin niukasti. Kahden uroksen nälkäiset katseet saivat minuun vauhtia ja tekaisin tämän nopean, helpon ja edullisen ruoan. Resepti on muunneltavissa monella lailla, mutta laitan sen nyt teille, kuten sen tänään valmistin. Pistän perään sitten muutaman muunteluehdotuksen.


                                       MAKKARA-PEKONI-KIKHERNEKASARI

• keskikokoinen sipuli hienonnettuna

• 2 valkosipulin kyntää hienonnettuna

• 2 rlk ruokaöljyä

• 2 keskikokoista porkkanaa viipaloituna

• 2 tl paprikajauhetta

• 1 tl jeeraa, eli juustokuminaa

• hyppysellinen sormisuolaa

• purkki tomaattimurskaa

• 1dl vettä

• 1tl sokeria

• paketti amerikanpekonia suikaloituna (saksilla kätevä suikaloida)

• Paketti Wilhelm makkaraa kuutioituna (perinteinen)

• n.500g keitettyjä kikherneitä

• pieni nippu lehtipersiljaa

• tuoretta timjamia reippaasti

• suolaa ja pippuria maun mukaan

1.  Kuullota sipulia paistokasarissa kuumassa öljyssä kekilämmöllä muutama minuutti. Älä ruskista!
2. Lisää valkosipuli ja kuullota enintään 1 minuutti.Vähempikin riittä.
3. Lisää porkkana ja mausteet ja paista pari minuutti, kunnes masteet alkavat tuoksua voimakkaasti.
4. Lisää tomaattimurska, vesi ja sokeri. Anna kiehahtaa, peitä kannella ja anna porista miedolla lämmöllä seuraavien vaiheiden ajan.
5. Laita pekoni kylmälle suurelle paistinpannuulle. Nosta lämpö maksimiin ja anna nesteen kiehua pois ja rasvan irrota pekonista. Sekoita välillä. Kun pekoni alkaa ruskistua, lisää makkara ja ruskista kevyesti.
6. Lisää pekoni-makkara seos ja kikherneet kasariin. Kuumenna sekoittaen koko hoito kiehuvan kuumaksi.
7. Lisää lopuksi yrtit, suola ja pippuri maun mukaan.

Itse syön ruoan sellaisenaan, kun taas perheen urhot turkkilaisen jogurtin kera. Tämähän on "all in one" ruoka, mutta halutessasi tarjoa rapean leivän kanssa.Jos viitsit kaltata tuoreet tomaatit( 3-4) on se aina parempi.
Puolet paprikajauheesta voit vaihtaa chilijauheeseen.
Makkara voi olla mitä vain lihaisaa makkaraa. Mitä vahvempi maku sen parempi!
Voit käyttää mitä vain papuja.

Näin on tämä papuinen päivä pulkassa ja ensiyönä mittaillaan kuinka korkealle peitto leijailee! Hohohoh, tästä tulle hupaisa yö!

Buenosairekset vaan teille toivottaa Porvoon papuparonitar Minna

Synnytystuskia

Pitkän kypsyttelyn jälkeen vihdoin pääsin alkuun! Kuinka monta pohdintatuokiota ja klikkausta tämä on vaatinu? Tuhansia, luulisin. Ennen tätä omaa blogiani, ei minulla ollut minkäänlaista kokemusta ,tai näkemystä bloginpitämisestä. En seurannut kenenkään blogia, eikä minulla oikeastaan ole hajua mitä tästä tulee. Minulla kuitenkin on tarve jakaa kokemuksiani ja tämä tuntui sopivimmalta vaihtoehdolta.
Olen muusikko ja tämä seikka tulee seuraamaan mukana kirjoituksissa ja kuvissa. Pääasiana kuitenkin ruoka! Rakastan ruokaa ja kaikkea siihen littyvää. Keittokirjoja, mausteita, ruoanlaittovälineitä, tv-ohjelmia(minulla ei ole kylläkään tv:tä), ravintoloita, ruokamatkailua, keskustelua ruoasta, ruoan kasvatusta ja keräilyä ja sitä itseään tietenkin, ruoan valmistusta! Yksi tärkeä vielä, mikä tuntuu ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta minulle se ei sitä ole, nimittäin ruokaostoksilla käynti! Siitäkin tulen teille kirjoittamaan runsain mitoin.
Tämä blogi haastaa minut omassa mittakaavassani aikamoisiin urotekoihin. Tekstin tuottaminen on ollut minulle aina hyvin kivuliasta. Joten osasyy tähän kaikkeen on myös itseni voittaminen.
Tulevissa blogeissani jaan elämääni ruoan ja musiikin kautta ja toivon, että viihdytte kanssani tällä matkalla.
Ja kertokaa mieluusti mikä ihastutti tai vihastutti blogissani. Tekstit, kuvat ja reseptit ovat omiani, jollei muutoin mainita!

Raikkain syysterveisin Minna