Hei paprika, leiki mun kanssa!

Minä pidän kovin ruokakaupassa oleilusta ja vaikka tarkoitus ei olisikaan mitään ylimääräistä ostaa, silti mukaan tarttuu kaikenlaista kivaa. Näihin impulsiivisiin ostoksiin vaikuttaa moni asia. Paljous alennukset ja tarjoukset päälimmäisinä. Yleensä pääsääntönäni on, että en osta lihaa ,tai vihanneksia, joiden kilohinta ylittää 10 euroa. Siitä syystä improvisoin keittiössä päivittäin, koettaen saada kasaan päivällisen näistä hankkimistani tuotteista. Välillä hyvinkin haastavaa, mutta leikkisää ja innostavaa. Tottakai kaapeista löytyy vaikka mitä kuivaa ja purkitettua, sekä pakastimen anti siihen päälle. Hyvin harvoin ostan tuotteet jotain tiettyä reseptiä silmällä nähden. Ostan jotain ja sitten jos oma mielikuvitus ei riitä, selaan keittokirjoja, lehtiä tai nettiä inspiraation toivossa. Sipulia, valkosipulia, inkivääriä, kananmunia ja sitruunamehua on aina jääkaapissa.. Kuivakaapin sisältö on ylitsepursuava linsseistä, pavuista, pastasta, ryyneistä sun sellaisesta. Mausteita varmasti enemmän, kuin yhdessäkään ravintolassa. Milloinkaan ei tule hätä käteen, etteikö saisi nälkäiselle ateriaa kasaan. Näin minä haluan elää ja kiireisenäkään päivänä, vaikka kauppareissu jäisikin väliin, saan ruokittua perheen.
Tästä "hamstraamisesta" huolimatta olen säästäväinen ja ruoan pois heittäminen on todella tuskallinen jo ajatuksenakin. Yritän aina jatkojalostaa, pakastaa tai muuten säilöä ylimääräisen ruoan. Ja onhan se hyvä syy kutsua naapuri vaikka kylään, jos ruokaa on "liikaa". Myös liian kalliin ruoan ostaminen on tuhlausta minun silmissäni. Halvallakin saa erittäin hyvää ruokaa.
Tämän päivän palapeli oli seuraavanlainen: Broilerin rintafileitä, 6 punaista suippopaprikaa, smetanaa ja rosamunda perunoita. Valkosipulia oli runsaasti vielä jäljellä ,joten päädyin seuraavaan ateriakokonaisuuteen:
Broilerin rintaa raakapaistettujen yrttiperunoiden ja paahdetun  paprika/valkosipuli kastikkeen kera.
Taikuri itsekkin hämmästyi temppuaan ja oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen. En aio erikseen laittaa koko aterian ohjetta, koska perunoiden ja broilerin ohjeet löydätte helposti mistä vaan, mutta kastikkeen ohjeen haluan kanssanne jakaa.

Paahdettu paprika/valkosipuli kastike

• 6 punaista suippopaprikaa
• kokonainen suuri valkosipuli kynnet eroteltuina, mutt kuorineen
• n.1dl smetanaa(runsasrasvaista)
• 1 tl suolaa
• 1 tl chilihiutaleita( Itse käytän Turkkilaista),tai maun mukaan.

Laita paprikat ja valkosipulin kynnet uunivuokaan ja paahda niitä grillivastuksen alla, kunnes paprikoiden pinta alkaa kuplia ja mustua. Käännä kerran, jotta kumatkin puolet paahtuvat.
Varaa kylmää vettä kulhoon ja laita valmiit paprikat jäähtymään veteen. näin myös kuoret irtoavat paprikasta helpommin. hiero kuori pois ja sisältä siemenet.Valkosipulit siirrä jäähtymään lautaselle.
Leikkaa paprikat pieniksi palasiksi ja laita kattilaan. Kuori valkosipulit ja pistä myös kattilaan.
pieni liraus oliiviöljyä ei ole haitaksi ja sauvasekoittimella sileäksi.
Lisää smetana, suola ja chili ja kuumenna kiehuvaksi, mutta älä keitä.

En suosittele tavallisten paprikoiden käyttämistä tässä ohjeessa. Smetanan voit vaihtaa ranskankermaan jos haluat. Valkosipulin on oltava kookaskyntinen jotta se ei palaisi ja/tai kuivuisi kokoon. Jos selkeästi näyttää siltä, että valkosipuli alkaa palamaan ,ota se uunista ennen paprikaa.

Vanha sanonta kuuluu, että ruoalla ei saa leikkiä, mutta kyllä saa, jos itse aikoo syödä sen!

Ja onnea ja iloa teille tutkimusmatkoihin ruokakauppaa ja kaappien kätköihin toivoo Minna

Muutoksia ja juonia

Blogin kirjoitus loppui hetkeksi, kun eteen tuli muutto, työmatka ja työttömän arjen järjestely. Mikään näistä ei kommelluksitta onnistunut. Muuttoauto hajosi, tietokone hajosi, työmatka alkoi ja loppui pieneen katastrofiin ja lukuisia eriskumallisuuksia putkahteli tuontuosta eteen. Ruoan laitto ja syöminen tapahtui pakon sanelemana, jos ollenkaan. Karjalanpiirakoita, pizzaa, omenaviinereitä ja vatsanpuruja! Kiireisenäkin kannattaisi oman hyvinvointina vuoksi keskittyä edes yhteen hyvään ateriaan päivässä. Ei stressi siitä vähene, että syö huonosti. Muutaman uuden reseptin, tai vanhasta mukaillun sain kuitenkin valmistettua kaikesta huolimatta viimeviikolla. Ujutan ne blogiin, kun sopiva aihe tulee vastaan.
Yksi lähipäivinä askarruttanut asia on se, että kuinka saisin 7 vuotiaan syömään vihanneksia enemmän. Yksi onnistumisen hetki ainakin tuli, kun lapsi luuli syövänsä uunilohen kanssa perunamuusia, joka kuitenkin oli kukkakaalipyrettä. Osu ja uppos! Jos teillä on hyviä vinkkejä samasta ongelmasta, niin kommentoikaa ja jakakaa kokemuksianne blogin perään.
Kukkakaalipyre on todella maukasta ja sopii karppaajankin ruokavalioon. Tässä tämä minun versioni!

• Keitä suurehko kukkakaali palasina kiehuvassa, kevyesti suolatussa vedessä n. 10-15 min, kunnes se on kypsää, muttei kuitenkaan löysää ja muhjuista.
• Valuta kukkakaali hyvin ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.
• Sekoita joukkoon loraus kermaa ja n.100g grana padano juustoa raastettuna.
• Lopusi vastarouhittua mustapippuria ja suolan tarkistus. 
• Jos pyre on liian paksua, lisää hiukan kermaa tai jos liian löysää, lisää hiukan juustoa.
• Jos olet valkosipulin ystävä, purista sekaan 1 kynsi samalla kun lisäät kerman ja juuston.

Tämä herkku sopii melkeenpä minkä tahansa kanssa ja olo on niin paljon kevyempi aterian jälkeen, kuin perunamuusiähkyssä.

Valitettavasti kuvien siirtäminen blogiin on tällä hetkellä hyvin vaivalloista tietokoneen hajottua, mutta pian niitäkin tänne ilmestyy. Edessä on myös matka Roomaan, jonka kulinaarisista edesottamuksista raportoin teille sitten tuonnempana täällä!

Ihanaa tiistai-iltaa teille toivottaen kukkakaalinpää-Lasanen!