Metsän kultaa

Eipä taida mikään niin mieltäni rauhoittaa, kuin metsä. Se. että sieltä vielä saa ilmaista ja puhdasta ruokaa mukaansa on vain kaupanpäällinen. On toki suuri ilo tuoda mukanaan kotiin korillinen
sieniä, tai vasullinen marjoja. Nyt kun ilmat suosivat, eikä lumi vielä peitä maata, löytöretkeilijä palkitaan aina jollain pienellä lahjalla, jos ei suuremmallakin. Tänään saalis ei ollut suuri, mutta tyhjin käsin ei metsästä palattu. Pari litraa suppilovahveroita ja pari myöhäistä kanttarellia. Kun saalis ei ole tarpeeksi suuri kuivatettavaksi, on tehtävä kastike, tahi keitto, ihan samoin tein. Tänään soosia jauhelihapihvien kaveriksi. Yksinkertainen metsän maku suussa ja vielä punaiset posket ulkoilmasta, on helppo hymyillä!

 Joulukorttitehdas on hiukan jäljessä aikataulustaan, mutta nyt alkaa suhina fabriikissa. Viimevuodelta on muutama vielä jäljellä ja tarkoitus olisi saada korteilla kasaan hiukan säästöjä talven lomamatkaan jonnekkin lämpimään. Suomen talvi on minulle liian pimeä ja pitkä. Pieni vierailu valoon tekee hyvää mielelle.

Viimevuotisia kortteja

Menkää rakkaat ihmiset metsään! Puiden halailu tekee hyvää sielulle ja ruumille!
Parahin terveisin luonnonlapsi Minna